Ylöjärveläinen pariskunta kaipasi tontilleen maakellaria, johon he voisivat varastoida oman puutarhan satoa, ehkä muutaman viinipullonkin. Ratkaisuksi löytyi kolmiosainen holvikellarimalli, jonka tieltä piti ensin lohkoa kalliota.
Ylöjärveläiset Eija Uusitalo ja Jari Setälä rakensivat reilu viisitoista vuotta sitten uuden talon Eijan isovanhempien entisen kesäpaikan maisemiin. Jo silloin heidän mielessään kyti ajatus omasta maakellarista.
”Talomme viereen jäi vanhan kellarin perustukset, mutta olisimme joutuneet räjäyttämään kalliota kaksi metriä syvemmältä kuin talon rakentaminen olisi vaatinut. Siirsimme ajatusta eteenpäin, kun kaikki rahat tuntuivat menevän talon rakentamiseen. Jälkikäteen ajatellen olisi tietenkin ollut taloudellisesti fiksumpaa rakentaa kellari samalla”, Jari kertoo.
Isovanhemmat olivat torikauppiaita, ja viljelivät tontillaan kukkia ja hyötykasveja. Eija ja Jari viljelevät nyt puutarhansa isolla kasvimaalla perunoita, punajuuria, maa-artisokkaa ja muita vihanneksia. Puutarhassa on myös lukuisia marjapensaita, joiden sadosta tehdään hilloa ja mehua. Satoa saadaan kasvukaudessa runsaasti.
Vuosien varrella Eija ja Jari olivat tutustuneet eri maakellarimalleihin ja -toimittajiin messuilla. Euralaisen JR-Holvikellarin Puutarhuri-malli oli noussut nähdyistä malleista pariskunnan suosikiksi. Se soveltui parhaiten tontin kohtaan, jossa rinne viettää talolta kohti tontin alaosan kasvimaata ja järveä. Paras paikka olisi varjoinen pohjoisenpuoleinen rinne, mutta kellari voidaan yhtä hyvin rakentaa myös tasamaalle.
Myös kellarin harkkorakenne vakuutti: se takaisin talvikauden ajaksi juureksille ja hilloille optimaalisen säilytyslämpötilan. Hengittävänä materiaalina harkot läpäisevät maan lämpöä.
”Väliseinän ympärillä on betonia, mutta harkko säilyy kuivana eikä sen pinnassa helmeile kosteutta”, Jari kertoo.
Kerralla kunnollinen
Eija Uusitalo hahmotteli kellarin piirustuksia. Ajatuksena oli tehdä kerralla reilunkokoinen kellari, joka palvelisi samalla kaikkia säilytystarpeita.
Perimmäisessä osassa tulisi olemaan juureksille tarkoitettu huone, ja sen edessä tila mehuille ja hilloille. Sisäänkäyntiä ennen olisi vielä tuulikaappi, joka tasaisi maakellarin lämpötiloja. Kellarin kokonaisneliömääräksi hahmottui seitsemän neliötä.
Eija esitteli piirustuksensa JR-Holvikellarin edustajalle, joka muutti Puutarhurin vakiomallia niin, että siihen saatiin puolet isompi tuulikaappi. He myös piirsivät suunnitelmat puhtaiksi sekä laskivat ja listasivat materiaalitarpeet ja menekit valmiiksi. Listan kanssa tarvikkeet oli helppo hankkia rautakaupasta.
Tavallisesti maakellarin rakentamiseen ei tarvita varsinaista rakennuslupaa. Luvan tarve on kuitenkin hyvä selvittää ennen rakentamisen aloittamista paikalliselta rakennustarkastajalta.
Kallio pois lohkomalla
Kiilaaminen valikoitui kallion poistamisen työtavaksi siksi, että kellari sijaitsi varsin lähellä taloa, eikä räjäyttäminen olisi onnistunut yksinkertaisesti.
Hydraulikiilaamisen kustannukset olivat räjäyttämiseen verrattuna isommat, mutta kiilaamalla työ sujui ilman ympäristölle aiheutuvia häiriötekijöitä.
Kallio tuli vastaan aiemmin kuin pariskunnan omat mittaukset olivat ennustaneet. Maakerroksen alla ollut kallio ei antanut viitteitä olemassaolostaan, vaan paljastui vasta kun pintamaata alettiin poistaa.
Kiilaamisessa edetään hiljalleen, pala kerrallaan. Pora menee alas aina 40 senttiä kerrallaan, kallio kiilataan pois ja sitten porataan uudestaan. Maakellarin takaosasta jouduttiin poraamaan kalliota pois kahteen kertaa, kaikkiaan noin 80 senttimetrin syvyydeltä. Etuosassa riitti yksi porauskerta eli noin 40 senttimetriä.
Kiilaamisen ja maamateriaalin poisviennin jälkeen päästiin tekemään maakellarille perustuksia. Ne etenivät sutjakkaasti ja kellarin raamit alkoivat kohota. Pohjalle levitettiin kunnollinen sorapeti ja sen päälle valettiin betonialustat harkkoja varten. Kellarin keskusta jätettiin maapohjalle. Betoniauto ei päässyt ajamaan alapihalle, joten betoni laskettiin kohteeseen talon yli kurottaneen betonipumppuauton puomien avulla.
Kellari kohosi kerros kerrokselta sitä mukaa kun harkkoja aseteltiin päällekkäin ja väliin asetettiin harjateräkset. Kun kellarin harjakorkeus saavutettiin ja katto oli paikoillaan, tiivistettiin bitumihuopa kattoharkkojen päälle piellä. Sen päälle tuli vielä 25 mm:n styrox-kerros sekä kaksinkertainen kerrossolumuovimatto. Myös kellarin sivuille laitettiin lämmöneristekerrokset. Koko komeus peitettiin lopuksi kahdenkymmenen sentin kerroksella maata.
![]()
Ensimmäinen talvi oli opettelua
Maakellarin perällä olevassa juuresosassa ja keskeltä löytyvässä mehukellarissa lämpötila säilyy kovallakin pakkasella selkeästi plussan puolella. Mehukellarissa oleva sähköpatteri pitää termostaatin avulla huolen siitä, että pakkanen ei pääse tilaan.
Kellarin lattia on päällystetty reikätiilellä, jonka alla on salaojat sekä paksut sora- ja routakerrokset. Maasta nousee juuri sopivasti kosteutta juuresosaan, ja lattia onkin kellarin kannalta sen tärkein elementti. Lattiaa ei saa lämpöeristää, eikä valettua betonilattiaakaan suositella. Ylöjärven kellarissa betoni valettiin vain harkkojen alle.
Maakellareissa käytetään yleisimmin ns. painovoimaista eli luonnollista ilmanvaihtoa, jolloin tuloilma otetaan maan alla olevan tuloilmaputken kautta. Jos kellarissa ei olisi lämmityspatteria, olisi ilmanvaihto hyvä sulkea kovalla pakkasella kokonaan.
Ensimmäinen talvi oli Ylöjärvellä helmikuuta lukuun ottamatta leuto. Muutaman viikon kova pakkasjakso antoi viitteitä kellarin toimivuudesta.
”Suljin ilmanvaihdon ohjeiden mukaan, mutta se sai veden tiivistymään harkon pinnalle. Poistin suojaukset ja ilmanvaihto palautui taas paremmaksi. Kovillakaan pakkasilla ei loppujen lopuksi ollut juuri vaikutusta kellarin lämpötilaan. Juureskellari pysyi plussan puolella, vaikka pakkasta oli ulkona yhtäjaksoisesti pitkään yli +20 astetta”, Jari Setälä kertoo ensimmäisen käyttötalven kokemuksista.
Ihannelämpötila maakellarissa on nollan ja +7 asteen välillä. Ilman suhteellisen kosteuden tulisi olla 75–95 prosenttia.
Vain pientä huoltoa
Maakellarin huoltamiseen riittää roskien harjaaminen ja hyvä tuulettaminen. Kesäaikaan tila pitää tuulettaa hyvin ja kantaa sieltä laarit pois. Multaa ei maakellariin saisi päästää, sillä silloin homeen riski kasvaa. Alkusyksystä kellaria viilennetään tuulettamalla sitä öisin pitämällä ovea auki. Kun juureksia tuodaan säilytykseen, jatketaan tuuletusta ilmanvaihtoaukkojen kautta.
Projekti kesti kaksi kuukautta, mutta seuraavaksi kesäksi riitti toki vielä maanpinnan päällisiä töitä. Lumen alta ei onneksi paljastu enää rakennusjätteitä, ne ehdittiin saada tontilta pois ennen talvea.
Maakellari saa vielä maisemoinnin kivillä ja nurmikolla. Sisäseinät kalkitaan kalkkimaalilla, joka desinfioi ja raikastaa seinät. Tarkoitus on myös rakentaa kellarin sisääntuloa varjostamaan vielä pergola ja laajentaa viininmaistelutilana toimivan tuulikaapin käyttöä pergolan puolelle.
”Pergolan suojissa voisi sitten maistella oman puutarhan mehuja – tai lasillisen viiniä”, Jari Setälä naurahtaa.
Artikkeli on julkaistu TM Rakennusmaailmassa 4/2018.