Vieraskasvit ovat lajeja, jotka ovat siirtyneet luontaisilta esiintymisalueiltaan ihmisen mukana uusille alueille. Osa näistä lajeista menestyy niin  hyvin, että ne leviävät tehokkaasti edelleen. Silloin luontainen kasvilajisto taantuu.

Nopeasti leviävät vieraskasvit, esimerkiksi merenrannoilla menestyvä kurtturuusu, tukahduttavat tieltään miltei kaiken muun kasvillisuuden. Tämä vaikuttaa puolestaan hyönteisten elämään: Kun luontainen kasvilajisto taantuu tai häviää, katoavat myös niistä riippuvaiset perhoset, kovakuoriaiset ja pistiäiset.

Vielä ehtii vaikuttaa

Tänä vuonna jo lähes 500 ihmistä on osallistunut WWF:n ja Allergia,- iho- ja astmaliiton järjestämiin talkoisiin, joissa on torjuttu haitallisten vieraskasvien, kuten kurtturuusun ja jättipalsamin, leviämistä.

”Vieraskasvien torjuminen on tärkeää, sillä ne ovat uhka kymmenille maassamme luontaisesti esiintyville lajeille. Suomessa olemme kuitenkin vielä tilanteessa, jossa voimme selättää tämän kasvavan ympäristöongelman, jos puutumme asiaan välittömästi”, WWF:n suojeluasiantuntija Teemu Niinimäki sanoo.

WWF käynnisti viime kesänä yhteistyössä Allergia- iho- ja astmaliiton kanssa hankkeen, jossa keskitytään haitallisten vieraskasvien torjumiseen järjestämällä talkoita ympäri Suomen. Talkoita ja tapahtumia järjestettiin viime kesänä yhteensä 35 kappaletta, muun muassa Hangossa, Helsingissä, Joensuussa ja Oulussa, ja niihin osallistui yli 470 vapaaehtoista.

”Tulevina vuosina tulemme kasvattamaan talkoiden määrää entisestään. Lisäksi koulutamme vapaaehtoisia vetämään ja järjestämään talkoita itsenäisesti, jolloin työn vaikuttavuus vain kasvaa”, Niinimäki sanoo.

Vieraslajien kitkeminen edistää terveyttä

Luontaisen lajistomme lisäksi vieraslajien torjunnasta hyötyy myös itse talkoolainen, sillä luonnossa liikkumisella on runsaasti terveysvaikutuksia.

”Kosketus monimuotoiseen luontoon rikastuttaa kehon mikrobistoa, vahvistaa immuunitasapainoa ja suojaa monilta sairauksilta, kuten allergialta ja astmalta. Nykyään erityisesti kaupunkiympäristössä asuvien luontaisen immuniteetin kehitys jää usein vajaaksi, mikä aiheuttaa liiallista reagoimista esimerkiksi siitepölyyn tai ruoka-aineisiin”, kertoo Terve askel luontoon -hankkeen koordinaattori Tiina Parkkima Allergia-, Iho- ja Astmaliitosta.

Kun sääennuste lupaa runsasta lumisadetta, on hyvä varautua tulevaan lumityöurakkaan asiallisilla työvälineillä ja oikeilla työtavoilla. Näin säästyvät niin voimat kuin hermotkin.

1 Loskalunta on helpompi luoda kapeammilla ja tilavuudeltaan pienemmillä lumityövälineillä. Niitä on kevyempi työntää märässä, painavassa lumessa. Kevyellä puuterilumella käyttöön voi ottaa leveämmätkin lumikolat, joilla piha puhdistuu nopeammin.

2 Pienemmille pihoille ja käytäville ainoaksi työvälineeksi voi riittää kolalapio tai lumentyönnin. Tavallista leveämmältä lumilapiolta näyttävät pitkävartiset lumityövälineet sopivat hyvin loskan luomiseen.

3 Kulkuväylien putsaus sujuu lumentyöntimillä ja kolalapioilla kevyemmin kuin lapioimalla, sillä lunta työnnetään niillä kuin kolalla.

4 Mitä leveämpi ja tilavampi kuuppa lumikolassa on, sitä raskaampi sitä on työntää. Lumikolien tyypillinen leveys vaihtelee 60–85 senttimetrin välillä. Lumenluontia voi keventää valitsemalla kotikäyttöön kapeamman kolan, jossa on vähemmän pureva kärkivahvike.

5 Jos lumitöitä tekee perheessä useampi eripituinen ihminen, kannattaa valita lumikola, jonka työntöaisan korkeutta voi säätää portaattomasti. Aisojen kestävyyttä parannetaan usein sisäisillä vahvikkeilla, jolloin aisan halkaisija kasvaa.

6 Lumikolan kärkivahvikkeen paksuus ja muotoilu vaikuttavat siihen, miten kola kulkee ja miltä jälki näyttää. Kotikäyttöön tarkoitetuissa lumikolissa kärki on yleensä vahvuudeltaan 1,5 mm ja hieman pyöreäkulmainen. Se jättää pienen lumikerroksen maahan, joten kolaa on kevyempi työntää.

7 Lumien pudottaminen katolta ei ole useimmiten välttämätöntä. Katolla tehtävät lumityöt  ovat aina tekijälleen vaarallisia. Ne voivat myös aiheuttaa suurempaa vahinkoa kuin kertyvän lumen paino tai sulava vesi, sillä työvälineen metallikärki voi rikkoa katon pintaa. Jos lumi täytyy pudottaa katolta, kannattaa lumimassa lohkoa ensin lumilapiolla. Kaupunkien kerrostaloilla lumenpudottamisen hoitavat ammattilaiset.

8 Jos kinokset ovat jäätyneet, lumilapiota järeämpi apuväline on jäärauta. Sillä saa pilkottua myös jään ja polanteet pihapoluilta ja -laatoitukselta.

9 Kestopuiset terassit on syytä puhdistaa välineillä, joissa ei ole metallista kärkivahviketta. Muovinen lumilasta puhdistaa terassit lumesta naarmuttamatta niiden pintaa. Lehtiharavan tavoin käytettävällä lumilastalla on helppo poistaa lumet portaista sekä terasseilta.

Vinkit antoi kotimaisia Masi-lumityövälineitä valmistavan Motoseal Componentsin toimitusjohtaja Kari Sallinen.

Asuinalueella viihtymiseen vaikuttavat aina tunne- ja arvotekijät, joista ympäristön vihreys on yksi tärkeimmistä. Taloyhtiöiden piha-alueet voisivat tarjota asukkailleen muutakin kuin vehreän ympäristön. Uutta yhteisöllisyyttä voisi löytyä esimerkiksi yhteisesti hoidettavasta laatikkoviljelmä.

Taloyhtiöiden kannattaa panostaa ympäristöön ja piha-alueeseen, koska sillä luodaan tärkeä ensivaikutelma ja vaikutetaan myös pitkäaikaisesti asukkaiden viihtyvyyteen. Keväällä pidettävien taloyhtiöiden kokousten asialistalle on siis hyvä aika nostaa yhteisten alueiden viihtyisyys ja hoito. Yhteisen piha-alueen tai vaikka kaupunkipuutarhan hoitamisella saisi niin nuoret kuin vanhat luontevasti yhteisen puuhan ympärille. Yhteisöllinen hyötypuutarha toimii koko taloyhtiön pihakeitaana, jossa viljelyharrastuksen ohella tutustutaan toisiin asukkaisiin.

Pelisäännöt ja rahoitus kokouksessa

Yhtiökokouksessa sovitaan pelisäännöt pihan osalta ja valitaan pihatiimin vastaavat. Tärkeintä on hahmottaa kokonaisuus, jossa huomioidaan asukkaiden toiveet ja tarvitsemat toiminnot. Esimerkiksi korttelipihoissa raja-aitojen kaataminen on suotavaa, koska silloin voidaan yhdistää esimerkiksi jätehuoltoa, leikkipaikkoja ja pyykinkuivausalueita, jolloin viihtyvyydelle ja pihavihreälle saadaan raivattua lisää tilaa, neuvoo Puutarhaliitto ry.

Samalla päätetään myös alueesta, joka tulee viljelykäyttöön. Lisäksi sovitaan yhteisestä budjetista, jolla aluetta rakennetaan. Edullisimmillaan alueen saa toimimaan kierrätysmateriaalien avulla. Kivisellä tai katetulla pihalla voidaan ottaa astiaistutusten lisäksi käyttöön seiniä, rakentaa riippuvia puutarhoja tai viherryttää kattoja.

”Parhaiten onnistutaan, kun myös työn- ja sadonjaosta on sovittu etukäteen. Siinä on kaksi vaihtoehtoista periaatetta”, kertoo Taulavuori. Sato joko jaetaan vain sen kasvattajille tai kaikki voivat vapaasti korjata sitä kohtuullisuusperiaatteella. Parhaimmillaan satoa hyödynnetään yhdessä sadonkorjuujuhlien aikana, jolloin syksyn herkuista pääsee nauttimaan kaikki.

Näin perustat laatikkoviljelmän

1 Etsi pihalta tuulensuojainen, aurinkoinen ja lämmin paikka laatikkoviljelmälle. Tee lavalle salaojakerros ja levitä sen pohjalle noin 15 senttimetriä soraa. Levitä salaojakerroksen päälle juurimatto, joka estää rikkaruohojen ja puunjuurien pääsyn viljelmään. Tee juurimattoon muutama viilto, jotta vesi ja pieneliöt saavat kulkureitin. Jos teet irti maasta olevan viljelmän, levitä juurimatto silti laatikkokauluksen pohjalle.

2 Tee laatikkokaulus itse – netistä löytyy hyviä ohjeita – tai käytä kierrätettyjä lavakauluksia tai eurolavoja hyödyksi. Laatikkokauluksia saa hankittua myös puutarhamyymälöistä. Pienimuotoisen viljelmän voi perustaa myös erikokoisiin ruukkuihin.

3 Levitä hyvälaatuista multaa laatikkoon ja kylvä siemenet. Muista huolehtia kastelusta ja taimien harvennuksesta. Sitten vain satoa odottamaan!

Kevättalvi on monien puutarhatöiden vilkkainta aikaa. Puut ja pensaat leikataan ennen kasvun alkua, ja maata kannattaa ravita kalkilla.

Valitse leikkaustöihin hyvä välineet, jolloin leikkauspinnoista tulee siistit ja oksat eivät turhaan katkeile vääristä paikoista. Hyviä työvälineitä ovat oksasakset, oksasahat, teleskooppileikkurit sekä raivaussakset. Myös tukevat tikkaat ja kottikärryt on hyvä varata pihapuuhiin.

Leikkaa hedelmäpuut kevättalvella

Kuolleita oksia voi poistaa pitkin vuotta, mutta elävien oksien poistaminen on hyvä tehdä ennen nestevirtausta. Leikkaa siis orapihlaja-aitaa jo kevättalvella ja tasaa sen kasvua kesällä. Myös jaloruusujen versoja on hyvä harventaa ja typistää keväällä. Myös havut leikataan talvella, mutta tuija-aitaa voi muotoilla myös kesällä. Jos vuorimännystä haluaa tuuhean, on siitä leikattava puolet vuosikasvaimesta ennen juhannusta.

Hedelmäpuut siistitään ja leikataan kevättalvella ennen silmujen puhkeamista. Luumupuuta ei suositella leikattavaksi kuin harvakseltaan.

Tee omenapuun leikkaus leutona päivänä. Leikkaa ensin pois vioittuneet ja kuolleet oksat, poista sen jälkeen toisiinsa hankaantuneet oksat sekä suoraan ylös sojottavat vesiversot. Tämä jo riittääkin yleensä leikkaukseksi, mutta tarvittaessa voi vanhasta omenapuusta leikata myös ison oksan pois. Silloin on hyvä leikata oksa ensin hieman lyhyemmäksi ja viimeistellä leikkuu paksun oksakauluskohdan ulkopuolelta.

Myös puiden myrkyttäminen tuholaisten varalta on hyvä tehdä ennen silmujen puhkeamista.

Pensaat leikataan varoen

Pensaiden leikkaamisessa on koulukuntia: toiset neuvovat leikkaamaan varhain keväällä, toiset taas vasta loppukesästä kasvukauden jälkeen. Tarkista siis pensaskohtaiset suositukset puutarhurilta ennen kuin lähdet leikkaamaan pensaita.

Koristepensaiden harvennusleikkauksessa oksia poistetaan kokonaisina maata myöten. Vanhat pensaat vaativat joskus alasleikkaamisen, jotta niistä saadaan taas siistin näköiset. Tällaisia alasleikkaamista kestäviä pensaita ovat muun muassa pensasangervo, lumimarja, hortensia, taikinamarja ja pihlaja-angervo.

Paljon mahlaa vuotavat pensaat kuten pensasmaiset vaahterat tai viiniköynnökset leikataan vasta pakkasen ensimmäisen puraisun jälkeen.

Ravitse maata kalkilla

Kalkitseminen ravitsee maata ja nostaa maan pH-lukua useimmille puutarhakasveille suotuisammaksi, sillä Suomessa maa on useilla paikoin liian hapanta. Kalkkia eivät kuitenkaan tarvitse alppiruusut, atsaleat ja hortensia. Kalkista iloitsevat sen sijaan jasmikkeet, kirsikat, ruusut ja syreenit.

Kalkki kannattaa levittää puutarhaan vielä silloin, kun maassa on lunta. Lumen sulaminen edistää myös ravinteiden kulkeutumista kasvien juurille.

Ikivihreät kasvit tarvitsevat suojaa kevätauringolta. Suojaksi kelpaa kangas, joka päästää ilman kiertämään eikä tukahduta kasvia.

Ikivihreät kasvit kuten havukasvit ja alppiruusut haihduttavat vettä myös talvella. Haihduttaminen on suurempaa aurinkoisilla kasvupaikoilla tuulisella säällä. Kun kasvi ei pääse ottamaan vettä jäätyneestä maasta, kuivuvat sen lehdet ja neulaset ruskistuvat. Lehtien ruskistuminen johtuu siis juuriston kyvyttömyydestä imeä vettä, ei niinkään auringon säteiden vaikutuksista itse lehtiin.

Suojaa nuoret ikivihreät

Kevättalvella ikivihreät kasvit on hyvä suojata kevätauringon paahteelta säkkikankaalla tai varjostuskankaalla. Erityisen tärkeää on suojata nuoria kasveja. Varjostuskankaan voi asettaa tukikeppien varaan. Suojan voi ottaa pois sitten, kun maa on jälleen sula.

Maanmyötäiset havukasvit, kuten laakakataja, tarvitsevat nekin kasvuharson tai muun peitekankaan suojaksi kevätahavalta. Laita kangas niin löysästi, että ilma pääsee kiertämään.

Kevätpuutarha saa usein huomiota vähän liikaakiin. Haravan varteen ei kannata kammeta ensimmäisenä, vaan antaa märän nurmikon ensin kuivahtaa. Puutarhatyöt voi aloittaa pensaita leikkamalla ja kasveja lannoittamalla.

Kevätlannoitus piristää kaikki kasvit uuteen kasvuun. Kukkapenkkiin syksyllä jääneitä lehtiä ei kannata lähteä haravoimaan pois, vaan ne voi jättää humukseksi kasvin käyttöön. Talventörröttäjien kuivat varret voi silputa kasvien tyvelle. Kasvijätteen hajoaminen nopeutuu, kun sirottelet päälle typpipitoista kevätlannoitetta ja viimeistelet komeuden vielä ohuella kerroksella uutta multaa tai kompostia.

Kotipuutarhan puita ja pensaita voi leikata niin kauan, kun silmut eivät ole lähteneet kasvamaan. Silloin kasvit eivät vielä ole kuluttaneet energiaa lehtiensä kasvattamiseen ja toipuvat leikkaamisesta paremmin. Suurin osa puutarhan koristepensaista leikataan harventamalla, jolloin pensaasta leikataan vaurioituneet, vanhimmat ja sammaloituneet oksat kokonaan pois. Kerralla kannattaa leikata korkeintaan puolet oksien lukumäärästä, jotta pensaan muoto säilyy kauniina.

Alasleikkaamista eli varsien samanlaikaista katkaisemista läheltä maanpintaa kestävät kurttulehtiruusu, vuodenkuusama, ruusuangervo, pallohortensia ja hernepensaat.

Herukka- ja karviaispensaista on hyvä poistaa vanhat ja vaurioituneet oksat. Säännöllinen leikkaus auttaa pensasta tuottamaan tasaisesti satoa.

Anna nurmikon kuivua rauhassa

Nurmikon kimppuu ja haravoimiseen kannattaa ryhtyä vasta sitten, kun se on kuivunut.

”Pahin virhe on kiiruhtaa haravan kanssa märälle nurmikolle. Odota vähintään viikko lumen sulamisen jälkeen, jotta nurmikko kuivahtaa ja kestää kävelyä tiivistymättä. Nurmiheinien juuret eivät viihdy tiivistyneessä maassa ja vaarana on nurmikon kitulias kasvu. Tällöin sammal vähitellen valtaa alaa, koska se kasvaa mullan pinnalla”, varoittaa Biolanin Riikka Kerttula.

Haravointi poistaa kuollutta kasviainesta sekä sammalta ja parantaa siten nurmen valonsaantia ja kasvua. Samalla kuitenkin poistuu myös ravinteita. Jos nurmikkoa on lannoitettu orgaanisilla lannoitteilla, kuten kanankakalla, maaperän pieneliötoiminta on vilkasta eikä haravointia välttämättä tarvita.

Kasvun alkaessa nurmikko on hyvä lannoittaa, jotta se kasvaa vahvemmin ja pystyy kilpailemaan sammalta ja rikkakasveja vastaan. Paikkauskylvön voi tehdä kohtiin, joissa nurmikko ei kasva kunnolla. Silloin maan pinta rikotaan esimerkiksi rautaharavalla ja päälle levitetään 1–2 cm kerros uutta multaa. Siemenet kylvetään ja haravoidaan kevyesti pintamultaan. Multa tiivistetään vaikka jaloin polkemalla ja kylvöstä kastellaan kunnes siemenet ovat itäneet.

Espanjansiruetana on pihan kaikkiruokainen tuholainen. Sille kelpaa koriste- ja hyötykasvit, kukat ja sipulit. Etanat kannattaa kerätä pois, käyttää ansoja, esteitä, geeliä ja soraa.

Tuholainen on saanut nimen tappajaetana, koska sille kelpaa lähes kaikki kotipihan vihreä, ja se syö myös lajitovereitaan ja eläinten raatoja. Vieraslajina meille tullut espanjansiruetana havaittiin Ahvenanmaalla vuonna 1990 ja Manner-Suomessa 1994 ensimmäisen kerran. Nyt etana on levinnyt kaikkialle maahan Rovaniemeä myöten.

Etana leviää uusille elinpaikoille esimerkiksi rakentamisen, maansiirtotöiden ja puutarhakasvien siirron mukana. Aikuiset yksilöt kuolevat yleensä talvella, mutta munat säilyvät talven yli. Kesän aikana etana tuottaa parisataa munaa, jotka se laskee ryhminä esimerkiksi oksien alle tai karikkeen sekaan.

Espanjansiruetana on työläs torjuttava, koska se on lähes kaikkiruokainen, nopeasti leviävä ja kumppanin puuttuessa se voi hedelmöittää munansa itse. Uuden yhteisön syntymiseen riittää yksi sukukypsä etana. Torjuntatyö on tärkeää kotipihassa, ettei etana pääse levittäytymään. Etana liikkuu yöllä jopa 50 metriä, ja käyttää vuorokaudessa painonsa verran ravintoa.

Espanjansiruetana on 7-14 cm pitkä ja väritykseltään likaisen oranssinruskea. Tuholaista ei pidä sekoittaa kotoperäiseen ja harmaan tai ruskean sävyiseen ukkoetanaan, jota ei ole syytä hävittää.

Näin torjut espanjansiruetanan

1 Etanat eivät pidä terävistä kappaleista, esimerkiksi sorasta, kuorisilpusta ja hakkeesta. Muodosta putuarhaan sorasta tai hakkeesta teitä, joiden yli ne eivät pääse.

2 Kata kukkapenkit hakkeella: Alppiruusun oksista tehty silppu on osoittautunut tehokkaaksi karkotteeksi.

3 Ympäröi puutarha tarkoitukseen sopivilla sähköpaimenilla ja kuparinauhalla.

4 Espanjansiruetanat eivät pidä laventelin ja valkosipulin tuoksusta, joten istuta niistä puutarhaan.

5 Kompostimullan seassa olevat kahvinpurut ovat myös yksi karkotuskeino, sillä etanat eivät kestä kofeiinia suurina määrinä.

6 Pidä nurmikko kesällä lyhyenä, sillä etanat piiloutuvat mielellään korkeaan ruohikkoon ja rikkakasvien sekaan.

7 Jos löydät puutarhastasi etanan, kerää se pois, katkaise tai pudota kiehuvaan veteen. Keräämistä voi tehostaa laudoilla, jotka kostuvat maassa ja keräävät etanoita alleen. Sieltä tuholaiset on helppo kerätä pois. Kuolleet etanat laitetaan jäteastiaan, kerätään lasipurkkiin tai haudataan maahan.

Kesällä tehtävän piharemontiin aikaan ei välttämättä tule miettineeksi sitä, miltä piha näyttää syksyllä – tai miltä se voisi näyttää hyvässä valaistuksessa. Siksi pihasuunnitelman tekoon kannattaa ottaa mukaan sähkösuunnittelija.

Sähköllä on pihapiirissä monta tehtävää, eikä ulkoseinän ainoasta pistorasiasta vedetty jatkojohto riitä enää täyttämään tarpeita. Sähköä tarvitaan niin kesäkeittiöön, kulkuväylien valaistukseen, puuliiteriin, lasten leikkipaikalle kuin laiturin kupeeseen.

Esimerkiksi sähköjen vieminen maakaapelilla keittiö- tai grillikatokseen ja liiteriin sekä asialliset kytkennät sähkökeskuksessa parantavat myös pihapiirin turvallisuutta ja käyttömukavuutta. Pihan muutostöihin valmistautuessa tulisikin huomioida pistorasiat, valaisimet, terassilämmittimet sekä erilaisten sähkölaitteiden ja työkalujen käyttö.

Sähkömies avuksi suunnitteluun

Sähköistystarpeet kannattaa käydä läpi yhdessä sähkömiehen kanssa jo suunnitteluvaiheessa. Ammattilainen tuntee valikoimat ja tuotteet sekä osaa ehdottaa ulko-olosuhteisiin sopivia turvallisia sähköistysratkaisuja. Myös aurinkopaneelia harkitsevan kannattaa keskustella suunnitelmasta sähkömiehen kanssa. Jos aurinkopaneelit tuottavat sähköä yli oman tarpeen, sitä voi myydä sähköyhtiölle. Aurinkopaneeleilla saadaan sähköä myös sinne, mihin sähköverkko ei yllä.

Piha-alueita sähköistettäessä tulee työt teettää aina urakointioikeudet omaavalla ammattilaisella. Häneltä saa takuun tehdyille töille ja varmuuden siitä, että sähköasennukset on tehty turvallisuusmääräyksiä noudattaen. Ulkotilojen kosteat olosuhteet edellyttävät nimenomaisesti niitä varten suunniteltuja asennustarvikkeita ja -laitteita. Niiden on aina oltava joko suojaeristettyjä, suojamaadoitettuja tai suojajännitteellä toimivia.

Oikeudet omaavien sähköurakoitsijoiden yhteystiedot ovat osoitteessa www.löydäsähkömies.fi.

Toukokuussa pitkään jatkunut poikkeuksellisen lämmin sää on saanut kevään etenemään vauhdilla. Vaikka ihmiset iloitsevat, kiusaa pitkään jatkunut sateeton jakso kasveja. Jos kasvit kärsivät kuivuudesta, niiden kasvu voi pysähtyä ja sato jäädä pieneksi. Pahimmassa tapauksessa kasvit kuolevat.

Luonto on tällä hetkellä jopa 2‒3 viikkoa edellä normaalia kasvurytmiä, ja kuivuus alkaa jo rajoittaa kasvien kasvua. Korkea lämpötila ja tuuli saavat kasvit haihduttamaan, mutta puutarhamaan vesivarastot alkavat olla hyvin niukat. Puut ja pensaat saavat kyllä vetensä syvällä kasvavien juuriensa kautta, mutta pintamullassa kasvavien kasvien tilanne voi olla tukala.

”Lehtevät kasvit, kuten nauhukset, ritarinkukat ja saniaiset, tarvitsevat nyt kastelua, jos kasvualustakerros on liian ohut tai maa-aines on hiekka- tai turvepitoista ja siksi helposti kuivuvaa. Ensimmäinen merkki kastelutarpeesta on, kun kasvit nuutuvat iltaa kohti, vaikka aamuisin olisivat aina terhakkaasti pystyssä”, opastaa Biolanin puutarhaneuvoja Riikka Kerttula.

Nyt on siis aika tehdä toimia puutarhassa niin, että kasvit pysyvät hengissä ja marjapensaat tuottavat kesän aikana hyvää satoa.

Näin puutarha selviää kuivuudesta

1 Nosta ruohonleikkurin teräkorkeutta. Nurmikko on herkkä kellastumaan kuumassa ja kuivassa. Helteellä ruohonleikkurin terien korkeutta kannattaa nostaa hieman normaalista. Pitempi ruohokasvusto suojaa herkkää juurenniskaa kuivumiselta. Nurmikon kastelu on syytä aloittaa, jos nurmikko on selvästi kellastunut kuivuudesta. Kerttula suosittelee nurmikon kastelemista aamuisin, jotta kotilot eivät saa iltakastelulla temmellyskenttää.

2 Kastele kunnolla, älä tipoittain. Niukasta kastelusta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Sadonmuodostusvaiheessa mansikka, herukat, vadelmat ja mustikat kaipaavat vettä. Jos vettä on niukasti, yksittäiset marjat eivät pullistu ja sato jää pieneksi, vaikka kukinta olisi ollut runsas. Kasveille ei ole mitään hyötyä siitä, että mullan pinta kastuu. Päinvastoin, toistuvat niukat kastelut aiheuttavat sen, että kasvit kasvattavat juuria lähelle mullan pintaa ja silloin juuret ovat entistä herkempiä kuivumaan. Kun päätät kastella, kastele kerralla kunnolla ja anna sadettimen olla samassa kohdassa jopa useamman tunnin.

3 Käytä piharuukuissa multaa, jossa on biohiiltä varastoimassa vettä.

4 Altakasteluruukut ja -altaat helpottavat piharuukkujen kastelua.

5 Istuta uudet kasvit multaan, jossa on valmiina kasvien vedenottoa helpottavia mykorritsoja. Mykorritsa eli sienen ja kasvin juuren symbioosi auttaa kasvia selviytymään poutakausista. Mykorritsasymbioosissa sieni saa kasvilta yhteyttämistuotteita ja vastalahjaksi sieni kerää kasville vettä. Luonnossa noin 90 prosenttia kasveista elää symbioosissa sienen kanssa. Mykorritsat on joko lisätty valmiiksi istutusmultaan tai niitä voi ostaa jauheena, joka sekoitetaan itse kasvualustaan.

Helteet tekevät tepposia puutarhan hoitamiselle. Puutarhan kasvit ja nurmikko tarvitsevat nyt erityistä huolenpitoa.

Nurmikkoa kannattaa leikata säännöllisesti, vähintään kerran viikossa, jotta se säilyy edustavana. Pitkä sateeton jakso ja helle voivat kuivattaa nurmikon keltaiseksi. Kellastumisen voi kuitenkin estää kastelemalla nurmikkoa ja nostamalla ruohonleikkurin terien korkeutta hieman normaalista.

Monet vesiyhtiöt ovat kuitenkin ohjeistaneet käyttäjiään tällä viikolla välttämään nurmikon kastelemista vesijohtovedellä. Käytä siis nurmikon kastelemiseen mahdollisuuksien mukaan mieluummin sade- tai järvivettä.

Lannoitus parantaa nurmikon kestävyyttä

Nurmikon lannoitustarve määräytyy sen mukaan, kerätäänkö leikkuujäte pois vai jätetäänkö se nurmikolle. Jos ruohosilppu kerätään pois, nurmikolle ei riitä pelkkä kevätlannoitus. Silloin nurmikkoa on muistettava lannoittaa myös kesän aikana, jolloin se on kestävämpi kuivuutta, rikkakasveja ja sammalta vastaan.

”Kun nurmikko leikataan säännöllisesti, leikkuujäte kannattaa jättää nurmikolle. Pieneliöt hajottavat ruohosilpun ja vapauttavat ravinteet uudelleen kiertoon ja näin lannoitustarve vähenee”, vinkkaa Biolanin palveluneuvoja Riikka Kerttula.

Kiinnostus puutarhanhoitoa kohtaan kasvaa nyt eniten nuorten ja kaupunkilaisten parissa. Tärkein puutarhaharrastajaryhmä löytyy kuitenkin edelleen yli 35-vuotiasta naisista, jotka kuluttavat harrastukseen eniten euroja.

Kantar TNS:n puutarhatutkimuksen mukaan puutarha on yksi Suomen yleisimmistä ja suosituimmista harrastuksista. Suomalaisista yli 70 prosenttia harrastaa jossain muodossa puutarhanhoitoa, ja noin puolelle se on tärkeä harrastus.

Suomalaiset käyttivät viime vuonna taloutta kohden keskimäärin 292 euroa puutarhatuotteisiin. Tästä puolet meni kasveihin, multaan ja lannoitteisiin, toisen puolen vievät puutarhan koneet, työvälineet, kalusteet, kasvihuoneet ja viljelylaatikot.

Parin viime vuoden aikana puutarhanhoitoon käytetty euromäärä on laskenut. Esimerkiksi viime vuoden helteinen kesä lisäsi mullan ja kesäkukkien suosiota, mutta vähensi kalusteisiin ja koneisiin käytettävien eurojen määrää. Kompostorit ja kastelulaitteet olivat lähes ainoita teknisiä tuotteita, joiden myynti kasvoi viime vuonna. Puutarha-alalla on kuitenkin positiiviset kasvuodotukset tulevan sesongin myynnille.

Nuorten kiinnostus puutarhanhoitoa kohtaan kasvaa edelleen

Eniten kiinnostus puutarhaa kohtaan on kasvanut alle 35-vuotiailla. Vielä kuusi vuotta sitten puolet 25-vuotiaista ei ollut lainkaan kiinnostunut puutarhanhoidosta, nyt vastaava luku on enää 15 prosenttia. Nuoria kiinnostaa erityisesti syötävien kasvien viljely, mutta myös viherkasvit.

Miesten keskuudessa kiinnostus puutarhanhoitoon on kasvanut eniten. Jopa 45 prosenttia miehistä ilmoitti kyselyssä olevansa kiinnostunut puutarhanhoidosta.

Luonnonmukaisuus kiinnostaa

Tulevan kevään megatrendi on puutarhaliiton mukaan luonnonmukaisuus. Kierrätys- ja luonnonmukaiset tuotteet sekä ympäristöä vaalivat ratkaisut muun muassa kasvinsuojelussa kiinnostavat nyt puutarhaharrastajia. Myymälöistä etsitään erityisesti perhos- ja mehiläiskasveja, kaikenlaisia hyötykasveja, kasvi- sekä kasvuhuoneita sekä tekniikkaa.

Monesta puutarhasta löytyykin jo roppakaupalla tekniikkaa, kun siellä hyrräävät robottileikkurit ja kastelujärjestelmät.

Parvekeviljelylle toivotaan lisääntyvää kiinnostusta nuorten innokkaiden viljelijöiden myötä.

Autotallin tai varaston tasaiselle katolle voi perustaa viherkatoksi preeriapuutarhan, jossa kasvavat kuivan paikan kasvit.

Suoraa auringonpaistetta koko päivän saava autotallin tai varaston tasainen katto on hyvä paikka viherkatolle. Paahteiseen paikkaan kannattaa istuttaa kuivan paikan preeriakasveja ja perennoja, koristeheiniä ja ketokasveja.

Puutarhapalvelu Hannonen on suunnitellut ja rakentanut paljon erilaisia viherkattoja, myös kuivan paikan kasveista istutettuja preeriapuutarhoja. Niiden haasteena on pidättää vettä tarpeeksi, muttei liikaa.

Espoolaispihalla kattohuovan päällä alimpana on suojamatto ja sen päällä vettä varastoiva ja salaojittava 25 mm:n kennosto. Niiden päällä on suodatinkangas ja noin kymmenen senttimetrin kerros viherkattokasvualustaa.

Runsas lajimäärä takaa monipuolisuuden

Koristeheinien ja kuivan paikan perennojen taimet istutettiin kasvualustaan tiheästi. Lajeja on paljon 40-50. Tällä määrällä varmistetaan monipuolinen kasvusto, vaikka joku kasvi ei viihtyisikään ja häviäisi pois. Toiset lajit korvaavat silloin kuolleet.

Juurtumisvaiheessa taimia kastellaan, mutta myöhemmin viherkatto on huoltovapaa ja kestää kuiviakin kausia. Koristeheinät kasvavat usein niin voimakkaasti, että niitä joutuu hieman harventamaan.

Pienet nurmikkokaistaleet ja teräväkulmaiset istutusalueet ovat hankalasti hoidettava yhdistelmä pienellä pihalla. Mitä muuta pienellä pihalla kannattaa välttää?

1 Kiveus on pientä nurmikkoaluetta parempi

Jos piha on aivan minikokoinen, siitä saa helppohoitoisemman kattamalla sen nurmikon sijaan vaikkapa kiveyksillä.

2 Suosi yhtenäistä istutusaluetta

Yhtenäiset istutusalueet ovat aina parempi vaihtoehto kuin ripotella kasveja sinne tänne. Kun piha on pieni, istutukset kannattaa sijoittaa nurmikon tai keveyksen reunoille. Ruukkupuutarhan kasveja voi siirrellä tarpeen mukaan.

3 Muista, että pensaat ja puut leviävät

Leveäkasvuiset pensaat ja puut täyttävät pienen pihan nopeasti. Sateenvarjojalava tai rautatieomenapuu toimivat kyllä pienelläkin pihalla, mutta taimien pitää olla istutettaessa korkearunkoisia, ja kasvua on syytä ohjata leikkaamalla. Voimakkaasti leviävät ja piikikkäät pensaat, kuten ruusut, saattavat aiheuttaa hankaluuksia pikkupihalla.

4 Tarkista rakennusmääräykset

Pienellä tontilla naapurit ovat lähellä. Aitojen, huvimajojen, kasvihuoneiden ja muiden rakenteiden rakennusmääräykset kannattaa tarkistaa jo suunnitteluvaiheessa. Lähelle rajaa sijoiteltaville rakenteille tarvitaan myös rajanaapurin suostumus.

Muista myös nämä pienellä pihalla

• Pienellä pihalla eri lajien yhdistelmät varmistavat, että pihalla riittää aina jotain seurattavaa. Vaikka tila on pieni, kannattaa varoa istuttamasta taimia liian tiheään.
• Polkujen ja käytävien tulee olla pikkupihalla niin leveät, että niitä pitkin mahtuu kävelemään myös kantamusten kanssa. Jos kapea kulkureitti on kasvien tiheikössä, se kasvaa rehevänä kesänä umpeen.

Pitkä talvi on jäänyt taakse ja terassikelit ovat taas täällä. Talven aikana syntyneet vauriot on hyvä kartoittaa ennen kuin terassikeleistä pääsee nauttimaan kunnolla. Tässä vinkkilista terassin keväthuoltoon.

Kuntotarkistus paljastaa vauriot

Näkyykö puuterassissa ylös nousseita nauloja tai löystyneitä ruuveja? Naputtele naulat paikoilleen ja kierrä ruut taas tiukalle. Tarkista vielä, onko terassissa pehmenneitä puuosia ja vaihda ne uusiin tarvittaessa.

Pesu kirkastaa ilmeen

Puuvalmisteinen terassi kannattaa pestä ja hangata hyvin terassipesuaineella ja harjalla, jotta vanha maalipinta ja suojausaineet lähtevät kunnolla pois. Huuhtele terassi lopuksi painepesurin tai puutarhaletkun avulla. Jos terassi on laatoitettu, aloita poistamalla sammal- ja rikkaruohokasvustot laattojen välistä rikkaruohoharjalla. Huuhtele laatat hyvin puutarhaletkun avulla.

Home- ja tiilisyöpäkasvustot pois

Hometta voi muodostua sekä puun että laattojen pintaan. Käytä homeen poistamiseen kemiallista homepesuainetta ja hankaa harjalla voimakkaasti. Edellä mainittu tiilisyöpä on vaikeampi poistaa, ja puhdistusaineen lisäksi se vaatiikin paljon hartiavoimia. Käytä apuna joko rikkaruohoharjaa tai terassinpesulaitetta.

Öljyäminen tuo suojaa ja estää rikkakasvustot

Kun puhdistus on tehty,  on varsinaisen hoidon aika. Valitse puisen terassin suojaamiseen puuöljy tai muu sopiva suoja-aine. Ryhdy töihin poutaisalla säällä ja kun puu ei ole enää märkä tai kostea. Terassilaattojen väliin kannattaa lisätä hiekkaa ehkäisemään rikkaruohojen kasvua.

Tarkista kalusteiden kunto

Kun terassi on valmiiksi käsitelty, on hyvä tarkistaa ulkokalusteiden kunto. Aloita pyyhkimällä kalusteet puhtaiksi pölystä, hämähäkinseiteistä ja lehdistä. Puiset kalusteet kannattaa hioa, jotta öljy tai maali imeytyy niihin paremmin. Käsittele ne sitten hyvällä öljy- tai maalikerroksella ja muista antaa niiden kuivua muutaman päivän ajan. Näin ne kestävät vaihtelevaa säätä paremmin. Säänkestäville polyrottinkisille tai muovisille kalusteille riittää kunnon pesu harjalla ja saippuavedellä.

Kesän lähestyessä on aika laittaa pihat kuntoon. Sammal on tuttu näky pihalaatoissa, portaikoissa ja sokkeleissa. Se leviää erityisen herkästi huokoiseksi muuttuneessa betonissa. Kulkuväylillä rehottavat vihertävät kasvustot lisäävät liukastumisriskiä sateella. Siksi ne kannattaa poistaa. Sammalen poistamiseen pihalta käytetään usein joko teräsharjaa tai painepesuria. Molemmat kuluttavat pintoja, eivätkä tehoa syvemmälle kasvaneisiin rihmastoihin. Kasvustojen poisto onnistuu helpommin pihakäyttöön tarkoitetulla puhdistusaineella.

”On hyvä muistaa, että nurmikon sammalentorjunnassa käytettävät aineet eivät käy kiveyksille. Ne saattavat värjätä esimerkiksi betonia. Siksi erilaiset kasvustot on tärkeää poistaa nimenomaan pihakiveyksille tarkoitetuilla puhdistusaineilla”, huomauttaa Sokevan toimitusjohtaja Markku Kärppä.

Painepesuri vie saumahiekat

Usein pihan puhdistukseen käytetään painepesuria. Jos pihakiveystä pesee kovalla paineella, saumojen pinnassa oleva hiekka saattaa huuhtoutua pois veden mukana. Silloin pesun jälkeen saumoihin tarvitsee lisätä saumaushiekkaa. Sekä painepesurin paine että teräsharja kuluttavat pintoja. Teräsharjalla harjatessa painetta ja kulutuksen määrää on helpompi säädellä, mutta työtapana se on aikaa vievää ja työlästä.

Teräsharja ja painepesuri hävittävät kyllä näkyvät kasvustot, mutta ne eivät tepsi esimerkiksi betonin sisään kasvaneisiin rihmastoihin. Siksi uudet kasvustot puskevat pintaan nopeasti. Biohajoavalla puhdistusliuoksella saadaan parempi tulos.

”Liuoksen annetaan imeytyä kasvustojen sisään, jolloin rihmastot tuhoutuvat. Aineen suojaava vaikutus voi kestää jopa yli kolme vuotta. Perusteellisen pesun tarve tulee jatkossa harvemmin eteen”, Kärppä kuvailee.

Pesukäsittelyjen otollinen aika on huhti–lokakuussa

Pihoilla rehottava sammal jakaa mielipiteitä. Toisten silmää sen vihreys miellyttää, toisia sen epäsiisteys häiritsee. Jos vihertävät kasvustot pääsevät kasvamaan kulkuväylille, ne muuttuvat märkinä liukkaiksi. Siksi ne on syytä poistaa vähintään portaista ja kulkuväyliltä.

Sammalen poiston voi aloittaa keväällä, kun piha on sulanut lumesta ja ulkolämpötila on vähintään +5 astetta. Olosuhteiltaan paras hetki pesukäsittelylle on puolipilvinen, sateeton päivä. Paahteinen auringonpaiste kuivattaa liuoksen liian nopeasti. Kova tuuli vaikeuttaa aineen levitystä. Pinnan ja kasvuston tulee olla täysin kuivia aloitettaessa. Säätiedotuksesta kannattaa varmistaa, ettei sadetta ole luvassa vähintään kahteen tuntiin käsittelyn jälkeen. Silloin aine ehtii kunnolla vaikuttaa.

Levitys onnistuu vaikka kastelukannulla

Liuos laimennetaan suhteessa yksi osa tiivistettä ja kaksi osaa vettä. Liuoksen voi levittää joko matalapaineruiskulla tai vaikka kastelukannulla. Erityisen tarkasti kannattaa käsitellä saumakohdat. Tärkeää on, että koko kasvusto tulee käsiteltyä, jotta jokainen rihmaston solu saa ainetta itseensä.

Biohajoava aine jätetään vaikuttamaan pintoihin. Lopun puhdistumisen voi jättää luonnon hoidettavaksi, sillä sade ja tuuli vievät irtoavat kasvustot mennessään. Aineen vaikutus jatkuu useiden kuukausien ajan. Jos puhtaita pintoja kaipaa nopeammin, kuolleen kasvuston voi harjata pois vähintään kahden tunnin vaikutusajan jälkeen.

”Pintavaikutteinen aine tehoaa yksisoluisiin mikrobikasvustoihin, ei monisoluisiin kasveihin ja eläimiin. Välittömässä läheisyydessä olevat kasvit ja muut kohteet kannattaa varmuuden vuoksi suojata esimerkiksi suojamuovilla käsittelyn ajaksi. Biosidejä sisältäviä puhdistusaineita on turvallista käyttää, kun lukee pakkauksen merkinnät ja valmistetiedot ennen käyttöä ja toimii niiden mukaan”, Kärppä neuvoo.

Kotipuutarhan ja kasvihuoneen kasvit maistuvat kuokkavieraille, mutta ensin on tunnistettava ötököistä ystävät ja viholliset. 
Kasvien valpas tarkkailu minimoi tuhoja, ja tuholaistorjunta sujuu myös luomukeinoin.

Puutarhassa, patiolla ja kasvihuoneessa mönkii, mataa, pörisee, lentää ja kipittää jos jonkinlaista menijää. Tarhurin kiukkukäyrä nousee, kun mehevään tomaattiin ilmaantuu järsitty reikä, marjapuskassa silppaa toukka-armeija ja ruusuparan kasvinesteitä imee satatuhatta koko ajan villisti lisääntyvää kirvaa.

Pihassa majailevien ötököiden olemukseen on hyödyllistä syventyä pikaista vilkaisua tarkemmin. Tärkeintä on erottaa viholliset puutarhurin kanssa samaan pussiin pelaavista ystävistä. Monet eliöistä ovat ahnaita petoja, jotka pyydystävät tuholaisia ravinnokseen tai loisivat niissä.

Kotipuutarhassa ei kannatakaan ampua kirvaa tykillä eli torjua ylenmäärin tai varmuuden vuoksi kaikkia mahdollisia ötököitä. Järeitä torjunta-aineita kannattaa välttää, varsinkin jos pihassa viihtyvät lapset ja lemmikit, jotka maistelevat kasveja ja satoa spontaanisti.

Tärkeintä on pysyä askeleen edellä tuhoeliöitä. Päivittäinen tarkistuskierros viljelyksillä pitää tilanteen hallinnassa, silloin mikään tuholainen ei ehdi lisääntyä ja rokottaa kasveja holtittomasti. Monet kasvituholaisista majailevat lehtien alapinnoilla, joten lehtiä kannattaa käännellä ja tutkailla tarkoin. Luuppi tai suurennuslasi on tarpeellinen apu pienimpien otusten katseluun.

Vitkastelematta torjumaan

Torjuntapuuhiin ryhdytään ripeästi, vaikka lehdillä näkyisi vasta pieniä vioituksia. Kaikki eivät halua käyttää järeitä kasvinsuojeluaineita (kansanomaisesti myrkkyjä) kotipuutarhassa, mutta niille on onneksi vaihtoehtoja. Luonnonmukainen tuholaistorjunta perustuu jonkin verran tuholaisia sallivaan asenteeseen ja kauhun tasapainoon. Tuholaisten määrä pidetään siinä määrin kurissa, että kasvit viihtyvät ja tuottavat satoa.

Muutama lehdillä kiipeilevä kirva ei maata kaada, terveet ja hyvin hoidetut kasvit kestävät pientä kiusaa. Tuholaiset iskevätkin helposti silloin, kun tarhurin huomio herpaantuu tai hän häipyy vaikka lomareissulle. Esimerkiksi kuivuuden kiusaama kasvi on helppo uhri. Riittävä kastelu ja sopiva lannoitus tukevat kasvua.

Puutarhaan kannattaa istuttaa runsaasti kukkia, sillä niiden houkuttamat pölyttäjät huolehtivat osaltaan kasvien hyvinvoinnista. Raitapaitaiset, pistiäisiä hauskasti olemuksellaan matkivat kukkakärpäset ovat erityisen hyödyllisiä: niiden toukat syövät kirvoja ja aikuiset pölyttävät kasveja. Myös esimerkiksi ampiaiset, petoluteet, sudenkorennot ja harsosääsken toukat syövät tuhohyönteisiä. Pistepirkkojen toukat ja aikuiset yksilöt ahmivat kirvoja. Lukuisat apurit kannattaa opetella tunnistamaan.

Ennen varsinaisia torjunta-aineita ötököitä voi ehkäistä ja torjua mekaanisesti. Pienessä harrastekasvihuoneessa on kesähelteillä liian kuuma ja kuiva ilma. Korkea suhteellinen ilmankosteus torjuu tuholaisia, jotka viihtyvät kuivassa ilmassa. Kasvien ja myös kasvihuoneen seinien ja sisäkaton reipas suihkuttelu virkistää helteillä ja huuhtoo lisäksi lehdiltä kirvoja. Lehtiä syöviä tuholaisia ja niiden munintaa voi torjua kasveille ja maahan levitetyllä tuhkalla, talkilla tai kuivalla turpeella.

Kesäkuun alku on parasta aikaa laittaa kodin parvekkeet ja terassit kesäkuntoon. Helppous ja koko kesän toimivuus ovat valttia kesäkukkaistutuksen suunnittelussa. Niihin voi vaikuttaa parhaiten perustamisvaiheessa.

Kesäkukkien kauniin kukinnan varmistat näin:

1 Hanki reilunkokoisia ruukkuja, jolloin kasvien kastelu ja lannoitus onnistuvat varmimmin. Varaa taivasalla olevien ruukkujen pohjalle muutaman sentin vesivaratila, jonka voit täyttää esimerkiksi ruukkusoralla. Jos pohjareikää ei ole valmiina, kannattaa se tehdä parin sentin korkeudelle sivuun. Lasitetuilla parvekkeilla ja katosten alla toimivat parhaiten altakasteluruukut, joissa on reilu vesitila. Tarvittaessa kasteluautomaatit hoitavat nesteytyksen lomien aikana.

2 Lisää istutusvaiheessa ruukkuseokseen pitkäaikaislannoitetta Se varmistaa hyvän kasvun koko kesän ajaksi. Esimerkiksi kanankakkarakeita voi sijoittaa yhtenä kokkareena ruukun alaosaan, josta ne ovat kasvien käytettävissä pitkin kesää. Kasvit hyötyvät myös viikoittaisesta nestemäisestä lannoituksesta.

3 Valitse kunnollinen istutusmulta. Uusissa multatuotteissa on ilmavuutta ja kosteudenpitävyyttä varmistamassa biohiiltä, rahkasammalta tai muita mullan kasvukuntoa parantavia aineita. Niistä on eniten hyötyä ruukkuviljelyssä, kun kasvualustaa on vähän kasvia kohden. Vanhaa istutusmultaa voi myös parantaa lisäämällä siihen uutta multaa tai maata parantavia aineksia.

4 Parvekkeesta ja terassista voi saada aikaan varsinaisen paratiisin sisustamalla. Ripusta seinille ja kattoon amppeleita ja laita lattialle maassa ja erilaisilla telineillä kasvavia ruukkukasveja. Kerroksellisuus tuo elävyyttä!

5 Kasvit valitaan aurinkoisuuden ja muiden olosuhteiden kuten tuulisuuden mukaan. Kuumalla lasitetulla parvekkeella menestyvät aavikkokasvit ja varjoisalla ja suojaisalla parvekkeella monet rehevät köynnökset. Istuteta ennakkoluulottomasti samoihin astioihin syötäviä kasveja ja koristekasveja, joista molemmista on iloa läpi kesän.

Vinkit antoi Puutarhaliitto.

Neljä keppiä nurmikentällä muodostivat seitsemän kertaa viiden metrin suorakaiteen. Tähän se tulisi: oma uima-allas, joka lisäisi kuivan maan mökkeilyyn kaivatun vesielementin.

Tosin varma ei vielä voinut olla. Ensin pitäisi selvittää muun muassa se, saisiko kaivinkoneen ajettua paikan päälle ja mahtuisiko säiliöauto kapealle mökkitielle. Kunnallistekniikkaa ei mökillä ollut eikä rengaskaivon kapasiteetti riittäisi altaan täyttämiseen.

Epävarmuus koko homman mielekkyydestä hiipi jälleen puseroon. Altaan paikkakartoituksen myötä projekti sai kuitenkin konkreettisen ulottuvuuden, joka sysäsi sen toteutusvaiheeseen.

Altaan valinta

Ennen kuin oltiin päästy tähän asti, netin uima-allassivustot olivat tulleet tutuiksi. Liikkeelle lähdettiin nollapisteestä, sillä minkäänlaista kokemusta vastaavista projekteista ei ollut.

Googlettamalla löytyy suomenkielisiä sivuja, joissa iloiset ihmiset nauttivat kesästä toinen toistaan komeammissa allasrakennelmissa. Ylärajaa budjetille ei ole, mutta pienelläkin sijoituksella pääsee polskuttelemaan.

Halvimmillaan muovisen maan päällä täytettävän (kahluu)altaan saa supermarketista alle satasella. Hinnat alkaen -taso karsittiin pois, sillä projektiin lähdettiin kunnianhimoisemmat – ja tyyriimmät – tavoitteet mielessä.

Mökille haluttiin allas, joka olisi tarpeeksi iso aikuisenkin uida. Lisäksi siinä pitäisi olla veden suodatusjärjestelmä. Altaasta tulisi elementti, joka uppoutuisi maisemaan.

Suuret valetut, muoviset tai lasikuituiset kiinteät altaat karkasivat budjetista. Sen puitteissa päädyttiin Uimarin (uimari.net) altaisiin. Ne ovat rakenteeltaan ikää kuin peltikehikoita, joiden sisään pingotetaan muovinen ”pussi”. Yksi rakenteen eduista on, että mikäli joskus tulee katumapäälle, allas on helppo purkaa.

Käynti liikkeessä vahvisti ennakkokäsityksiä. Valintaa puolsi iso valikoima eri kokoisia altaita, varusteita ja nopea asennus. Lisävarmuutta toi maahantuojan pitkä kokemus.

Pitkän harkinnan jälkeen päädyttiin ovaaliin altaaseen, jonka mitat ovat 6,1×3,6 metriä. Se olisi sopivan huomaamaton mökkitontille kartoitettuun paikkaan, mutta kuitenkin sen verran iso ja syvä (130 cm), jotta aikuinenkin voisi tehdä muutaman uintivedon.

Allaspaketin noin 2000 euron hinta vaikutti sopivalta, sillä se sisälsi kattavan varustuksen. Tosin tästä kulut alkoivat vasta juosta…

Ennakkovalmisteluja

Uima-altaan perustukset täytyy tehdä erityisen huolellisesti. Pohjan on oltava tarkalleen vaakasuorassa, jotta vedenpaine jakautuu altaaseen tasaisesti.

Lisäksi on huolehdittava routaerityksestä ja salaojituksesta. Altaan paikassa olikin huomioitu se, että maaperää oli helppo kaivaa ja nurmikenttä vietti loivasti alaspäin.

Kyseessä oli kuitenkin niin iso kaivuu-urakka, että siihen ei omin voimin ollut mahdollisuutta ryhtyä. Allasliikkeestä saatiin vinkki ammattilaisesta, joka kutsuttiin paikan päälle kartoittamaan tilannetta.

Allas päätettiin sijoittaa vajaan metrin syvyyteen, jolloin se uppoaisi maisemaan ja mahdollista terassia ei tarvitsisi korottaa paljoakaan maan pinnasta.

Urakkasopimus varmistui, kun kaivinkoneelle löydettiin kulkureitti ja urakoitsija arvioi mökkitien loppupätkän riittävän kestäväksi kaivuria kuljettavalle kuorma-autolle.

Myös säiliöauton kuljettaja kävi paikan päällä varmistamassa, että tie kestäisi ja vesi saataisiin siirrettyä perille asti.

Nyt uima-allas oli enää toteutusta vaille valmis!

Tiukka aikataulu

Aikataulussa oli haasteensa, sillä projekti piti viedä läpi vajaassa viikossa ja työjärjestys oli sovittava kolmen osapuolen kesken.

Tässä vaiheessa tehtiin vielä kaksi tärkeää päätöstä.

Altaan lämmitysmahdollisuus oli käynyt mielessä, mutta se tuntui liian kalliilta. Hiljalleen mieli kääntyi lisäinvestoinnin puolelle – olihan kyseessä pitkäikäinen hanke. Lämmityksellä altaan käyttöaika pitenee keväästä pitkälle syksyyn. Ilmalämpöpumpun automaatikka huolehtii siitä, että veden lämpötila pysyy mieleisenä koleammallakin kelillä.

Myös altaan asennustyö kasvatti budjettia. Uimari-allas on sinänsä osaavalle päivän tai kahden projekti. Myös pohjatyöt voi tehdä itse, mikäli kaivurin ohjaimet (tai lapio jos allas tulee maan pinnalle) pysyvät käsissä.

Aika oli kuitenkin kortilla ja kokemus olematonta, joten nyt oltiin altaan lämmityksen tapaan valmiita maksamaan asennuksesta.

Lisäkuluja kertyi yllättävän paljon kaikenlaisista pienistä tarvikkeista. Kattavasta allaspaketista ja kaivuu-urakasta huolimatta omalle vastuulle jäi monenlaista hankittavaa kuten ilmastointiteippi, sähköjohtoja, betonilaatat altaan sivutuille, allaskemikaalit ja niin edelleen.

Pohjatyöt

Kesän ollessa jo pitkällä mökkitietä rymisteli suuri kuorma-auto kaivinkone kyydissään.

Kaivuutyö kävi ammattilaiselta paahtavassa helteessäkin joutuisasti. Muutaman tunnin urakoinnin jäljiltä pihaa koristi mitoituksen mukainen monttu.

Päivän aikana levennettiin vielä ojaa, jonne lasketaan salaojaputkien vedet.

Seuraavana päivänä sepelikuormalla lastattu kuorma-auto peruutti niin lähelle kaivannon reunaa kuin mahdollista. Salaojaputkien päät suojattiin muovipusseilla. Sepeli levitettiin kaivannon pohjalle kymmenen sentin kerrokseksi.

Lopuksi pohja tasoitettiin tarkasti lasermittarin ja pitkän laudan avulla, johon oli kiinnitetty vatupassi.

Allas pystyyn

Työvuoro siirtyi allasliikkeen asentajille. Sepelikerroksen päälle asennettiin altaan reunoja mukaillen viisi senttiä paksuja xps-eristelevyjä, jotka kiinnitettiin toisiinsa ilmastointiteipillä.

Eristelevyjen päälle pystytettiin kehikko, jonka sisäpuolelle levitettiin altaan reunapelti suuresta rullasta.

Nyt tarvittiin kuution verran vettä, jolla allasmuovi venytetään muotoonsa altaan pohjalle. Lisäksi muovin pingottamiseen ja ryppyjen oikaisuun olisi tarvittu jonkin verran lämmintä vettä.

Toistaiseksi kaikki olikin sujunut liian hyvin: tarkoituksena oli pumpata asennusvesi mökin rengaskaivosta. Se oli tyhjä.

Puutarhaletku oli irronnut liittimestä, jolloin kaivon pumppu oli pumpannut vähäiset vesivarat kirjaimellisesti pihalle. Paahtava helle piti huolen siitä, että kaivo pysyisi kuivana lähes syksyyn asti.

Asennustyöt oli keskeytettävä, mutta niitä jatkettaisiin seuraavana päivänä – siis mikäli jostain ilmestyisi kuutio vettä. Illan mittaan takki tyhjeni kaivon lailla kun vedenhankintayritykset kariutuivat toinen toisensa jälkeen. Edessä oli uneton yö.

Kännykkä pirisi yllättäen aamuvarhaisella. Kaivinkoneen kuljettaja soitti ja kertoi kuulleensa ongelmasta ja voivansa auttaa.

Taas mentiin. Mökin pihalle ajoi tuttu kuormuri, jonka lavalle nostetusta vesisäiliöstä valutettiin kaukaloviritelmällä vettä altaan pohjalle. Lisäksi vesipadassa lämmitettiin asennusvettä kymmenkunta ämpärillistä.

Päivän jo kallistuessa iltaan allas oli lähes valmis. Ulosvienteihin kiinnitettiin vedenkiertojärjestelmän putket. Kun ne oli yhdistetty vesipumppuun, suodattimeen ja ilmalämpöpumppuun, oli jäljellä enää käyttöopastus. Ja 24 000 litran vesikuorman odotus.

Ennen sen toimitusta tarvittiin vielä kertaalleen kaivuria, jolla tasoitettiin altaan ympäristö. Maata ei tiivistetty altaan reunaan saakka, sillä se tarvitsee ympärilleen tilaa, jotta rakenteet voivat ”elää”. Sivutukiin ja peltiin ei saa kohdistua painetta ulkoapäin.

Uimaan

Projekti oli tuntunut jatkuvan ikuisuuden, mutta lopulta säiliöautosta laskettiin vedet altaaseen. 12 kuution säiliöllä varustettu auto teki kaksi ajokeikkaa.

Allas oli valmis, mutta käytännön opiskelu vasta alkoi. Tietoa piti kaivaa eri lähteistä. Esimerkiksi kloorin annostusohjeet löytyivät purkin kyljestä pienellä printillä. Onneksi altaan perushoito-ohjeet oli koottu yhteen tulosteeseen. Ummikko olisi kuitenkin kaivannut laajempaa käyttöohjetta, josta olisi ollut kätevää etsiä altaan ja veden hoito-ohjeiden lisäksi tietoa sen lämmittämisestä.

Säiliöautossa kuljetettu vesi oli kylmää, vain noin kymmenenasteista, joten ilmalämpöpumpullekin tuli heti käyttöä. Se ei vain yrityksistä huolimatta suostunut käynnistymään. Vesi kiersi järjestelmässä, mutta pumppu pysyi hiljaa ja sen näytössä hehkui joku virheilmoitus.

Asiaa hetken maalaisjärjellä pähkäiltyä tuli mieleen, että ehkä altaan pintaventtiilin läppä rajoitti vedenkiertoa. Soitto allasliikkeeseen antoi vahvistusta aavistukselle: läppä irti, veden virtaus voimistui ja ilmalämpöpumppu hurahti iloisesti käyntiin.

Alkoi pitkä odotus. 24 kuution vesimassan lämmittäminen pumpulla, jonka kapasiteetti on 290 litraa minuutissa ottaa aikansa. Karkeasti kokemusten pohjalta arvioiden yhden asteen lämmönnousuun kuluu noin kaksi tuntia. Pumppu jätettiin siis päälle koko yöksi. Aamuyön tunteina pihamaalla hiippaili levottomia eläväisiä tutkimassa pienen digitaalisen näytön lukemia.

Seuraavana aamuna pitkä projekti sai arvoisensa päätöksen. Allasmonttuun viritettiin tikkaat, joita pitkin ensimmäiset uimarit kiipesivät nauttimaan virkistävästä aamu-uinnista – omassa altaassa.

Rutiinit kehittyvät

Loppukesän mittaan altaan hoitorutiinit alkoivat tulla tutuiksi. Neuvoja sai tarvittaessa allasliikkeestä, ja sinne tuli soitettua useampaan kertaan.

Puhdistus teettää eniten työtä. Vedenpinnalle yöksi levitettävä peite pitää lämpöä ja suojaa jonkin verran roskilta, mutta käytännössä altaan pohja täytyy imuroida päivittäin. Lisäksi roskia kerätään pintahaavilla.

Kemistin taidot kehittyivät pH- ja klooriarvojen mittausten myötä. Molempia on seurattava ja säädettävä säännöllisesti. Lisäksi veden kunnosta pidetään tarvittaessa huolta kirkasteella ja levänestoaineella.

Se kävi pian selväksi, että projekti ei ole vielä valmis. Avokaivanto vaikeuttaa altaaseen kipuamista ja sen hoitoa. Seuraavaksi suunnitelmissa onkin terassi. Sitä ennen on kuitenkin aika herätellä allas talviunilta. Pian taas uidaan.

Ennen kuin rakennat uima-altaan, huomioi nämä

Oma uima-allas kuulostaa hienolta, mutta teettää myös työtä. Aivan aluksi kannattaa miettiä, onko valmis päivittäin puhdistamaan roskia altaasta, mittaamaan/säätämään ph- ja klooritasoja ja opiskelemaan muut altaan hoitoon tarvittavat asiat.

Valitse allastyyppi käyttötarpeesi ja budjetin mukaan. Valikoimaa riittää pienistä kahluualtaista paljuihin, porealtaisiin ja katettuihin uimahalleihin asti.

Lämmitys lisää altaan käyttöastetta, mutta myös maksaa.

Kun mielenkiintoinen vaihtoehto löytyy, selvitä tarkemmin mitä kaikkea houkuttelevaksi laadittu ilmoitus sisältää ja mitkä asiat/kustannukset lankeavat omalle kontolle.

Osaava säästää pohjatöissä suuren summan kunhan tekee ne kunnolla. Huomioi paikan valinnassa lähiympäristö, maan viettävyys ja laatu, jotta kaivuutyössä ei tule kivisiä yllätyksiä. Kiinteän altaan rakentaminen voi vaatia rakennusluvan samoin kuin suuri allasterassi.

Tässä projektissa allas sijoitettiin kauas asuinrakennuksesta, jolloin se ei hallitse maisemaa eikä pumppujen ääni häiritse. Huonoa on se, että lähellä on puita, joista lentää paljon roskaa altaaseen.

Kunnallistekniikkaan liitetyllä alueella vettä saa lorotettua hanasta, mutta kun vesi tuodaan säiliöautolla pitkän matkan päästä, hintaa kertyy satoja euroja. Projektin tavoitteena on, että kesän aikana tarvittava täydennysvesi pumpataan omasta kaivosta.

Mikäli altaaseen tulee vedensuodatus- ja lämmitysjärjestelmä, tarvitaan pumpuille ja suodattimille muiden tarvikkeiden ohella talveksi säilytystilat.

Tälle parvekkeelle tehtiin kaksi kaidelaatikkoa ja yksi suuri laatikko päätyyn. Vanerista ja kestopuusta koottuihin laatikoihin järjestettiin salaojan tai säiliöruukkujen tapaan alapuolelta toimiva kastelu. Jos kasvatat syötäviä kasveja, valitse materiaaliksi kyllästämätöntä puuta.

Laatikoiden sisäseinät päällystettiin vesitiiviiksi 0,2 mm:n rakennus- tai kasvihuonemuovilla. Muovi kiinnitettiin yläreunastaan nitojalla laatikon reunoihin. Piirroksen mukaiseen laatikkoon tarvitaan noin 80 x 160 senttimetrin pala muovia, pieneen noin 60 x 140 cm.

Vesirajan korkeudelle (4–5 cm) porattiin reikä laatikon seinään ja puhkaistiin muovi reiän kohdalta. Reiästä pujotettiin ohuen puutarhaletkun pätkä ja liitos tiivistettiin silikonilla. Pari muovista asennus- tai viemäriputken pätkää toimii täyttöputkina. Niiden alapäät katkaistiin viistoiksi, jotta vesi pääsee esteettä säiliöön.

Vuotoputken alareunaan saakka levitettiin lecasoraa, sen tasatulle pinnalle levitettiin kerros suodatinkangasta eli juurimattoa, ja sen päälle istutusmulta. Multa lannoitettiin kanankakalla. Multaa menee piirroksessa näkyvään isoon laatikkoon noin 40 litraa. Kevytsoraa tarvitaan vastaavasti noin 10 ja 7 litraa. Vinkki: lecasoraa säästyy ja vesitila lisääntyy, kun asettelet pohjalle ylösalaisin viilipurkkeja tai pieniä muovisia tai keraamisia istutusruukkuja, ja kaadat soran niiden lomaan.

Parvekkeen lattialle asennettaviin laatikoihin tehtiin piirroksen mukaiset jalat. Köynnösritilä tehtiin ohuesta listasta ja ruuvattiin laatikon laitaan. Muuta kiinnitystä se ei kaipaakaan. Köynnösritilällä varustettu laatikko on muuten näyttävä tilanjakaja vaikkapa sisätiloihin. Sen jalat voi varustaa kalustepyörillä.

Tarvikkeet isoon kasvilaatikkoon

28 x 95 mm:n höylättyä kestopuuta:

2 kpl sivujen ylälaidat A 100 cm

18 x 95 mm:n kestopuuta:

2 kpl päätylaidat B 20 cm

4 kpl sivuseinät C 100 cm

12 mm:n vaneria:

2 kpl päädyt 20 x 28,5 cm

1 kpl pohja E 94 cm

2 kpl tukipalat F 7 x 25 cm

Lattiajalustaan 28 x 95 mm kestopuuta:

6 kpl 24 cm, 1 kpl 70 cm.

Uppokantaisia ruuveja: 5 x 60 mm, 4 x 30 mm, 3,5 x 40 mm.

Kiinnitysraudat ruuveineen.

Käsittelemättömän vanerin asemesta voi käyttää ruskeaa, filmiliimattua vaneria, joka on lähes yhtä kestävää kuin kyllästetty puu. Sitä ei tosin voi maalata, mutta näkyviin jääkin vain pienet tilkut päätyihin.

Kun kevät koittaa Pohjolassa, havaitaan se maailmanlaajuisesti hiilidioksidipitoisuuden laskuna. Monivuotiset kasvit ryhtyvät keväisiin töihin sitomalla hiilidioksidia ja tuottamalla happea ilmakehään. Jokainen kotipuutarhuri voi omilla kestävillä kasvivalinnoillaan hidastaa ilmastonmuutosta.

Rehevä piha on helppo ekoteko ja siihen kannattaa valita ensisijaisesti monivuotisia kasveja, kannustaa Puutarhaliitto. Monivuotiset kasvit yhteyttävät, kasvavat ja sitovat ilmakehän hiilidioksidia koko kasvukauden ajan. Hiili sitoutuu monivuotisten kasvien maanpäällisiin ja -alaisiin osiin vuosiksi, mikä myös parantaa maan kasvukuntoa sen humuspitoisuutta lisäämällä. Kuutiossa puuainesta voi olla sitoutuneena 0,9 tonnia hiilidioksidia.

Kasvata kerroksia

Kestävässä pihassa on kerroksellisuutta ja runsautta. Siellä saa olla erilaista aluskasvillisuutta, perennoja, pensaita, köynnöksiä ja puita. Jokainen kasvikerros tuo pihaan omanlaista näyttävää vihreyttä.

Eri kasvityypit sitovat hiiltä eri aikaan vuodesta: havupuut jopa myöhään syksyllä ja ensimmäiset kukkivat perennat jo varhain keväällä. Myös pienillä pihoilla on mahdollista hyödyntää seiniä ja kattopintoja viherryttämisessä. Monet monivuotiset ruohovartiset kasvit ja pensaat sopivat pieneenkin pihaan kasvatettavaksi vaikka ruukuissa tai viljelylaatikoissa.

Useimmiten pitkäikäiset kasvit ovat helppohoitoisia ja selviävät ilman suuria hoitotoimenpiteitä. Kasveista tippuneet lehdet ja karsitut oksat voi  hyödyntää joko katteina tai ne kompostoida maanparannusaineiksi.

Piha kannattaa pitää kasvukuntoisena myös niin, että sitä uudistetaan säännöllisesti. Nuoret ja hyvässä kasvukunnossa olevat puut ja pensaat ovat tehokkaita hiilinieluja.

Levitä vihreää myös katoille ja seinille

Katto- ja seinävihreys toimii lisäksi energian käyttöä hillitsevänä ratkaisuna. Kasvillisuus viilentää kesällä ja vähentää talvella rakennusten lämmitystarvetta.

Monivuotinen kasvillisuus rikastuttaa koko lähiekosysteemiä tarjoamalla pieneliöille, hyönteisille, matelijoille, linnuille ja nisäkkäille ruokaa ja elintilaa. Pihaan kannattaa myös valita hyötykasveja kuten marjapensaita ja hedelmäpuita. Niiden sato on lähi- ja superruokaa parhaimmillaan.

Tärkeintä pihan viherryttämisessä on kuitenkin asumisviihtyisyyden kohentaminen.